08/17

Hyvät jäsenet- tarvitsemme teitä erityisesti NYT

Kuntavaalilupaukset on lunastettava nyt. Kaikissa puolueissa valitsee yksimielisyys koulujen, päiväkotien ja oppilaitosten pikaisesta saattamisesta asianmukaiseen kuntoon. Jokaisen meistä on vaikutettava tahoillamme siihen, että näin myös tapahtuu kaikkialla pääkaupunkiseudulla. Rahaa remontteihin on tultava paljon. Neljän keskikokoisen koulun korjaamiseen tarvitaan ainakin 100 miljoonaa. Kiireellisiä kohteita pelkästään Helsingissä on useita kymmeniä. Korjaamiseen tarkoitettu raha ei tietenkään saa olla pois varsinaisesta opetus, kasvatus ja koulutustyöstä. On vaadittava, että varat osoitetaan näiden budjettien ulkopuolelta.

Tilat eivät ole päiväkotien tai koulujen, vaan kaupungin omaisuutta ja niitä käyttävät monet muutkin tahot kuin opetus ja kasvatustoimi. Asukasyhdistykset, kulttuuri, liikunta, työväenopistot, vapaa sivistystyö, nuorisotoimi ovat tervetulleita oppilaitoksiimme kunhan ylläpidosta, käytöstä ja kunnostuksesta sovitaan kestävällä periaatteella.

Rakentamisen ja perusparannusten virheet ja laiminlyönnit eivät ole koulujen syytä. Eikä myöskään siivouksen, kiinteistönhoidon puutteet. Käyttäjillä on täysi oikeus ja velvollisuus vaatia puhtaita ja terveitä tiloja. Poliittisten päättäjien on otettava vastuu veronmaksajien rahojen suuntaamisesta. Lapset, nuoret ja henkilöstö eivät ole syyllisiä korjausvelan kasvuun.

Ottakaa siis yhteyttä oman kuntanne poliitikkoihin, tehkää yhteistyötä opiskelijajärjestöjen ja vanhempainyhdistysten kanssa ja antakaa äänenne kuulua. Budjetteja valmisteellaan parhaillaan ja nyt on se H-hetki. Tämä asia on yksi tärkeimmistä asioista myös alueyhdistyksessämme ja siihen panostamme täysillä.

Maailman opettajien päivänä 5.10 kutsumme päättäjiä, virkamiehiä, yhteistyökumppaneita ja tietenkin teitä jäseniä iltatilaisuuteen, jossa tätäkin asiaa esitellään mutta sen lomassa myös nautitaan ohjelmasta ja tarjoilusta. Merkkaa siis aika kalenteriisi ja tule verkostoitumaan lokakuisena iltana. Kutsut tulevat piakkoin yhdistystenne kautta.

terveellisin terveisin

Jaana Alaja, alueasiamies

04/17

Lukutaito vai monilukutaito?

Suomi on vuodesta toiseen menestynyt hyvin koulutuksen laatua kansainvälisesti vertailevissa Pisa-tutkimuksissa. Koulutyö on kokonaisvaltaista oppilaiden ja opiskelijoiden opetus- ja kasvatustyötä. Työssäonnistumisen arviointi ei voi perustua vain suppealla aineistolla suoritettuun Pisa-tutkimukseen. Jotain nämä tulokset kuitenkin kertovat.

Jos pääkaupunkiseudun Pisa-tuloksia tarkastellaan erillisenä muusta Suomesta, huomataan, että ne ovat maailman huippuluokkaa, samalla tasolla Singaporen kanssa. On mielenkiintoista pohtia, mitkä tekijät vaikuttavat tällaisen tuloksen syntymiseen. Työ pääkaupunkiseudulla on vähintään yhtä haastavaa kuin muualla. Ryhmäkoot, ryhmien hetreogeenisuus sekä oman työn jatkuva uudistamisen tarve kuormittavat opettajien työtä. Miksi tulokset siis ovat niin hyviä?

Pääkaupunkiseudulla opetus on resurssoitu muuhun maahan verrattuna melko hyvin. Tästä voi mielestäni vetää suoran johtopäätöksen: koulutukseen panostaminen kannattaa, rahalla saa parempia tuloksia.

Kuten edellä todettiin, Pisa-tutkimus mittaa kapeaa osaa siitä työstä, jota kouluissa ja oppilaitoksissa tehdään. Tämä on tietenkin selvää kaikille opetustyötä tekeville. Opettajat tekevät vastuullista ja kokonaisvaltaista kasvatustyötä, jossa oppilaiden ja opiskelijoiden tarpeet ja vahvuudet huomioidaan.

Viime aikoina olemme tottuneet siihen, että yhteiskunnan tuottamien palveluja arvioidaan suhteessa niistä aiheutuneisiin kustannuksiin. On todella vaikea huomioida sitä kaikkea, mitä koululaitos Suomessa tuottaa. Tulos ei ole vain oppimistulokset ja työmarkkinakelpoiset kansalaiset, ei lasten ja nuorten aktivoiminen päivän ajaksi, eikä vanhempien työssä käymisen mahdollistaminen. Aina ei tulla ajatelleeksi koulun yhteiskuntaa ylläpitävää ja uusintavaa roolia.

Hyvien Pisa-tutkimustulosten aika niin pääkaupunkiseudulla kuin muuallakin Suomessa saattaa kuitenkin olla ohi. On monia tekijöitä, joiden voi ennustaa vaikuttavan tuloksia heikentävästi. Osa liittyy yhteiskunnassa laajemmin tapahtuviin muutoksiin, osa puolestaan on itseaiheutettua. Uusi opetussuunnitelma painottaa sellaisia taitoja, jotka eivät välttämättä tue kirjallisessa kokeessa menestymistä. Myös opettajien autonomiaa on vähennetty kirjaamalla työskentelytapoja.

Opetussuunnitelmauudistusta merkittävämpi Pisa-tuloksia heikentävä muutos on lasten ja nuorten lukemisharrastuksen väheneminen. Se tulee jatkossa vaikuttamaan heikentävästi oppilaiden ja opiskelijoiden sanavarastoon, tekniseen lukutaitoon, luetun ymmärtämiseen, opiskelutaitoihin, kirjoitustaitoon, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa toimimiseen, luovuuteen sekä pitkäjänteisyyteen. Sähköisien ympäristöjen käyttö perustuu paljolti lukemiselle, mutta lukemiskokemus niissä on pinnallinen, sisältö rajoittunutta ja oikeakielisyyden taso vaihtelevaa. Vaikutus on merkittävästi erilainen, kuin keskittymistä vaativa pitkän fakta- tai fiktiotekstin lukemisessa. On hyvä, että kauno- ja tietokirjallisuutta voi lukea myös sähköisistä laitteista, mutta ainakaan vielä ei ole havaittavissa, että lukeminen olisi tätä kautta merkittävästi lisääntynyt.

Koulu on aina kannustanut lapsia ja nuoria lukemaan mahdollisimman paljon, koska siitä saatavat hyödyt ovat niin ilmeisiä. Tätä taustaa vasten on hieman outoa, että kirjoja ei tämän päivän koulussa arvosteta enempää. Oppikirjojen käyttöä on kyseenalaistettu ja pilottihankkeeksi on nostettu kirjaton koulu.

Myös Pisa-tutkimusta ollaan uudistamassa. Mukaan ollaan ottamassa osaamisen soveltamiseen liittyviä osoita. On mielenkiintoista nähdä, miten suomalaiset oppilaat menestyvät niissä.

Opettajat ovat ottaneet uuden teknologian osaksi opetustaan ja se on monipuolistanut työskentelytapoja kouluissa ja oppilaitoksissa. Tietotekniikka ei kuitenkaan poista perinteisen vuorovaikutukseen perustuvan opetuksen tarvetta. Ymmärrys maailmasta ei rakennu potentiaalisen tiedon, vaan haltuun otetun tiedon varaan.

Pelkkä internet taskussa ei takaa sivistystä.

Timo Saavalainen

YSI-jaoston puheenjohtaja

 

02/17

Vaikuttavat kuntavaalit opetusalan muutosten keskellä

Muutospuhuri puhaltaa opetusalalla, myös pääkaupunkiseudulla. Opettajien työtä tehostetaan, työaikaa lisätään ja työtehtäviä muutetaan. Alueellamme suunnitellaan ja toteutetaan myös esim. yhtiö

Lukutaito vai monilukutaito?

Suomi on vuodesta toiseen menestynyt hyvin koulutuksen laatua kansainvälisesti vertailevissa Pisa-tutkimuksissa. Koulutyö on kokonaisvaltaista oppilaiden ja opiskelijoiden opetus- ja kasvatustyötä. Työssäonnistumisen arviointi ei voi perustua vain suppealla aineistolla suoritettuun Pisa-tutkimukseen. Jotain nämä tulokset kuitenkin kertovat.

Jos pääkaupunkiseudun Pisa-tuloksia tarkastellaan erillisenä muusta Suomesta, huomataan, että ne ovat maailman huippuluokkaa, samalla tasolla Singaporen kanssa. On mielenkiintoista pohtia, mitkä tekijät vaikuttavat tällaisen tuloksen syntymiseen. Työ pääkaupunkiseudulla on vähintään yhtä haastavaa kuin muualla. Ryhmäkoot, ryhmien hetreogeenisuus sekä oman työn jatkuva uudistamisen tarve kuormittavat opettajien työtä. Miksi tulokset siis ovat niin hyviä?

Pääkaupunkiseudulla opetus on resurssoitu muuhun maahan verrattuna melko hyvin. Tästä voi mielestäni vetää suoran johtopäätöksen: koulutukseen panostaminen kannattaa, rahalla saa parempia tuloksia.

Kuten edellä todettiin, Pisa-tutkimus mittaa kapeaa osaa siitä työstä, jota kouluissa ja oppilaitoksissa tehdään. Tämä on tietenkin selvää kaikille opetustyötä tekeville. Opettajat tekevät vastuullista ja kokonaisvaltaista kasvatustyötä, jossa oppilaiden ja opiskelijoiden tarpeet ja vahvuudet huomioidaan.

Viime aikoina olemme tottuneet siihen, että yhteiskunnan tuottamien palveluja arvioidaan suhteessa niistä aiheutuneisiin kustannuksiin. On todella vaikea huomioida sitä kaikkea, mitä koululaitos Suomessa tuottaa. Tulos ei ole vain oppimistulokset ja työmarkkinakelpoiset kansalaiset, ei lasten ja nuorten aktivoiminen päivän ajaksi, eikä vanhempien työssä käymisen mahdollistaminen. Aina ei tulla ajatelleeksi koulun yhteiskuntaa ylläpitävää ja uusintavaa roolia.

Hyvien Pisa-tutkimustulosten aika niin pääkaupunkiseudulla kuin muuallakin Suomessa saattaa kuitenkin olla ohi. On monia tekijöitä, joiden voi ennustaa vaikuttavan tuloksia heikentävästi. Osa liittyy yhteiskunnassa laajemmin tapahtuviin muutoksiin, osa puolestaan on itseaiheutettua. Uusi opetussuunnitelma painottaa sellaisia taitoja, jotka eivät välttämättä tue kirjallisessa kokeessa menestymistä. Myös opettajien autonomiaa on vähennetty kirjaamalla työskentelytapoja.

Opetussuunnitelmauudistusta merkittävämpi Pisa-tuloksia heikentävä muutos on lasten ja nuorten lukemisharrastuksen väheneminen. Se tulee jatkossa vaikuttamaan heikentävästi oppilaiden ja opiskelijoiden sanavarastoon, tekniseen lukutaitoon, luetun ymmärtämiseen, opiskelutaitoihin, kirjoitustaitoon, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa toimimiseen, luovuuteen sekä pitkäjänteisyyteen. Sähköisien ympäristöjen käyttö perustuu paljolti lukemiselle, mutta lukemiskokemus niissä on pinnallinen, sisältö rajoittunutta ja oikeakielisyyden taso vaihtelevaa. Vaikutus on merkittävästi erilainen, kuin keskittymistä vaativa pitkän fakta- tai fiktiotekstin lukemisessa. On hyvä, että kauno- ja tietokirjallisuutta voi lukea myös sähköisistä laitteista, mutta ainakaan vielä ei ole havaittavissa, että lukeminen olisi tätä kautta merkittävästi lisääntynyt.

Koulu on aina kannustanut lapsia ja nuoria lukemaan mahdollisimman paljon, koska siitä saatavat hyödyt ovat niin ilmeisiä. Tätä taustaa vasten on hieman outoa, että kirjoja ei tämän päivän koulussa arvosteta enempää. Oppikirjojen käyttöä on kyseenalaistettu ja pilottihankkeeksi on nostettu kirjaton koulu.

Myös Pisa-tutkimusta ollaan uudistamassa. Mukaan ollaan ottamassa osaamisen soveltamiseen liittyviä osoita. On mielenkiintoista nähdä, miten suomalaiset oppilaat menestyvät niissä.

Opettajat ovat ottaneet uuden teknologian osaksi opetustaan ja se on monipuolistanut työskentelytapoja kouluissa ja oppilaitoksissa. Tietotekniikka ei kuitenkaan poista perinteisen vuorovaikutukseen perustuvan opetuksen tarvetta. Ymmärrys maailmasta ei rakennu potentiaalisen tiedon, vaan haltuun otetun tiedon varaan.
Pelkkä internet taskussa ei takaa sivistystä.

Timo Saavalainen
YSI-jaoston puheenjohtaja

Opettajan työ muuttuu toimintaympäristömuutosten lisäksi. Virkaehtosopimukset eivät enää vastaa opettajan työtä. Niinpä eri opettajaryhmiin valmistellaan uusia vuosityöaikakokeilumalleja, joiden pitäisi vastata paremmin muutoksiin – kaikki työ saataisiin tehtyä työaikana. Pääkaupunkiseudulla ammatilliset oppilaitokset Varia Vantaalta ja Stadin ammattiopisto Helsingistä etenevät muutoksen kärjessä, kokeilun olisi tarkoitus alkaa 1.8.2017.

Miten opettajat jaksavat muutosten pyörteissä? Uudet opetussuunnitelmat, lakimuutokset, digiloikat muun muassa luovat paineita opettajan työhön – moni opettaja miettii, miten työaika riittää kaikkiin tehtäviin varsinaista opetusta unohtamatta. Entä mitä kuuluu opetukselle ja pedagogiikalle, unohtuuko perustehtävä uudistamisen ja kehittämisen nimissä? Muutosmyrskyissä onkin tärkeintä, että me opettajat muistamme, miksi ja kenelle tärkeää työtämme teemme. Lapset, nuoret ja opiskelijat tarvitsevat opetusta, ohjaus ei riitä. Panostaminen päteviin opettajiin sekä turvallisiin ja terveellisiin työskentely- ja oppimisympäristöihin olisi koulutuksen järjestäjiltä vahva satsaus tulevaisuuteen.

Koulutuksen järjestäjillä on siis merkittävä rooli lasten ja nuorten kasvun ja oppimisen tukemisessa. Opetus- ja kasvatusalalla esitetyt leikkaukset, kuten ryhmäkokojen kasvattaminen ja opetustuntien vähentäminen heikentävät opiskelijoiden tietotaitoa. Laadukas, hyvin resursoitu opetus sitä vastoin takaa hyvät valmiudet lapsille ja nuorille niin jatko-opintoihin kuin työmarkkinoillekin.

Kevään kuntavaaleissa valitaan tulevat päättäjät, millaisin tiedoin he luottamustehtäväänsä ja päätöksentekoa ryhtyvät toteuttamaan. Vaaleihin tarvitaan siten myös aktiivisia opettajia: ehdokkaiksi, kasvatukseen ja opetukseen liittyvän tiedon välittäjiksi sekä koulutuskeskusteluiden ylläpitäjiksi. Meidän on vakuutettava kuntavaaliehdokkaat – tulevat päättäjämme – laadukkaan ja hyvin resursoidun kasvatuksen ja opetuksen tehokkuudesta ja säästöjen kalleudesta. Viimeaikaisten vaalien mahtipontiset vaalilupaukset, ”koulutuksesta ei enää säästetä”, jäivät ikävän tyhjiksi, kun valtio ja koulutuksenjärjestäjät ryhtyivät suunnittelemaan ja toteuttamaan eri koulutusasteilla mitä mielikuvituksellisempia säästöjä ja heikennyksiä.

Tehdään vaaleista koulutusvaalit – aktiivisesti ja yhdessä!

Hanna Iso-Kuortti

Puheenjohtaja

OAJ Pääkaupunkiseutu

10/16

 Muutos

Timo Saavalainen

Puheenjohtaja

OAJ PKS YSI-jaosto

 09/16

Yliopistojen henkilöstö kaipaa positiivisia signaaleja

Yliopistot siirtyivät päättymättömän organisaatiomuutoksen tilaan viimeistään vuoden 2010 yliopistouudistuksen yhteydessä. (Massa)irtisanomiset ovat nakertaneet luottamusta siihen, että tekemällä oma työ (kohtuullisen) hyvin työn jatkuvuus olisi turvattu. Henkilöstö alkaa väsyä. 

Yliopistoissa on viime vuosina tehty mittavia muutoksia toimintarakenteisiin ja koulutusohjelmiin. Henkilöstö on ollut äärimmäisen kuormittunut jatkuvasta muutoksen tilasta. Oman työn ohella toteutetaan jatkuvasti uudistuksia, jotka koetaan ylätasolta sanelluiksi. Yhteys organisaatiouudistusten ja opetuksen ja tutkimuksen välillä jää usein epäselväksi.

Yliopiston palveluita (entinen hallinto) on keskitetty kautta linjan. Keskittämisellä haetaan lisää kustannustehokkuutta ja laatua. Opettajat ja tutkijat kokevat palveluiden etääntyvän, mikä aiheuttaa (ainakin alkuvaiheessa) tunteen palveluiden laadun heikkenemisestä. Yliopiston sisäisissä työyhteisöissä lähipalvelut koettiin toimiviksi ja niitä tuottava henkilöstö osaksi omaa työyhteisöä.

Helsingin yliopistosta ja Aalto-yliopistosta vähennetään vuoden 2015 koulutusleikkausten seurauksina 1300 työpaikkaa. Vähennyksistä 560 toteutetaan irtisanomisina. Pääkaupunkiseudulla Taideyliopisto ja Hanken ovat toistaiseksi säästyneet irtisanomisilta. Irtisanomisista on ennen kaikkea ”kiittäminen” kurjaa taloustilannetta ja maan hallitusta koulutusleikkausvalintoineen. Osassa yliopistoja ei valitettavasti kartoitettu vaihtoehtoista tietä irtisanomisille. Viesti oli varsin karu.

Henkilöstövähennykset kohdistuvat ennen kaikkea yliopiston muuhun henkilöstöön kuin opettajiin ja tutkijoihin. Laadukkaat opetus- ja opintopalvelut sekä tutkimuspalvelut ovat äärimmäisen tärkeitä yliopiston perustehtävien näkökulmasta. Lisäksi vähennykset kuormittavat koko henkilöstöä. Palveluita tuotetaan entistä pienemmällä työntekijämäärällä, mikä kuormittaa hallintoa. Hallintotehtäviä valuu opettajille ja tutkijoille ilman että siihen varataan työaikaa. 

Myös opettajia ja tutkijoita on irtisanottu. Nyt mietitään, miten hoidetaan irtisanottujen vastuulla ollut opetus. Irtisanottujen työ ei aina ole hävinnyt mihinkään.

Koko henkilöstöön kohdistuva irtisanomisuhka kesti Helsingin yliopistossa syyskuusta 2015 toukokuuhun 2016. Moni työpaikkansa säilyttänyt työtekijä koki ns. psykologisen työsopimuksen yliopistoon heikentyneen. Ymmärrettiin, että omaan työhön sitoutuminen ei ole enää tae työsuhteen jatkuvuudesta. Tämä kosketti jokaista, yli 8000 yliopistolaista. Luottamuksen heikentyminen on tuonut runsaasti palautetta luottamushenkilöille. 

Opettaja-tutkija-opiskelija -yhteisöjen rikkoontuminen on eräs huoli, joka liittyy Helsingin yliopiston Iso Pyörä -nimellä kulkevaan koulutusohjelmauudistukseen. Opiskelijoiden hakukohteeksi tulevat syksystä 2017 alkaen laajemmat, monialaiset kandiohjelmat. Samassa yhteydessä aletaan opettajien työaikaa ”allokoida” uudella tavalla koulutusohjelmien välillä. Koulutusohjelman johtajat voivat tilata opettajilta opetusta omaan koulutusohjelmaansa. Opetushenkilöstöä huolestuttaa yliopisto-opetuksen näkeminen palveluna, jossa yksi opettaja (tai ”palikka”) on korvattavissa toisella. Johtajat ikään kuin ostavat palveluita yliopiston opetustarjontatiskiltä. Yliopisto-opetus perustuu kuitenkin opettajan omakohtaiseen tutkimukseen. Mahdollisuus akateemiseen vapauteen, oman työn suunnitteluun ja pitkäjänteiseen kehittämiseen on olennainen osa yliopistolaisten identiteettiä.

On ymmärrettävää, että yliopisto perustelee jatkuvaa muutoksen tilaa yliopiston edulla. Yliopiston muodostavat kuitenkin ennen kaikkea opiskelijat, opettajat, tutkijat ja muu henkilöstö. Tämä yliopisto kaipaa nyt positiivisia signaaleja kuten työrauhaa, työn arvostuksen ilmaisuja ja turvallisia palvelussuhteita. 

Seppo Sainio

YLL:n puheenjohtaja

OAJ PKS:n jäsen

 

04/16

Jazzista koulutuslupaukseen

”Oppilaitoksen tehtävä on olla opiskelijalle enemmän hyödyksi kuin haitaksi. Opiskelussa rakennetaan kivijalkaa tulevaisuudelle ja opiskelijan on syytä jo kouluun tullessaan pohtia, mitä haluaa koulutuksen jälkeen. Koulu antaa työkalut mutta ei lupaa tähdeksi tulemista. Opiskelijalta vaaditaan kurinalaisuutta, luovuutta, paloa, asennetta ja tahtoa. Koulutuksen saanut ei välttämättä työllisty omalle alalleen: kuukausipalkkaisia töitä on tarjolla vain harvoille ja tienisti on hankittava murusina maailmalta. Työllistyä voi kansainvälisen pörssiyhtiön johtajaksi tai jopa oppilaitoksen rehtoriksi! tulevaisuudessa sinun on pystyttävä tekemään itsesi kiinnostavaksi, osattava verkostoitua, sinulla on oltava sivistystä, on pystyttävä markkinoimaan, roudaamaan, selviämään keikkapaikkojen olosuhteissa, hakemaan apurahoja. Näillä eväillä menestyt.”

Sain osallistua tilaisuuteen, jossa pohdittiin jazzin asemaa Helsingissä. Näkemyksiä kuultiin alan oppilaitosten rehtoreilta, tuottajilta, soittajilta, politiikoilta, kulttuurin virkamiehiltä, vapaan taidekentän edustajilta. Jazz voi hyvin Helsingissä, jazzista ollaan kiinnostuneita ja konsertit myyvät hyvin. Maan parhaat nuoret pyrkivät opintoihin ja heistä vain muutama prosentti otetaan sisään. Ihme olisi, jos oppilaitos onnistuisi pilaamaan opiskelijoiden taidot, sillä he ovat huippuja jo sisään tullessaan ja heitä kouluttavat maan parhaat opettajat.

Täytyykö muusikon pystyä tähän kaikkeen? Täytyy ja valitettavasti täytyy. Unelma olisi, jos muusikko saisi keskittyä hiomaan osaamistaan edelleen ja olisi varaa palkata tuottajat, managerit ja hallinto ulkopuolelta. Tämä on useimmille vain kaukainen haave. Jos itsensä työllistävä muusikko mokaa keikan, ei seuraavaa ole tarjolla. Timmissä kunnossa on oltava jatkuvasti.

Niukkenevan rahoituksen myötä oppilaitosten on uudistuttava, keksittävä pyörä uudelleen, pidettävä opinahjo kansainvälisestikin kiinnostavana, auettava ulospäin, verkostoiduttava, saatava kotimaisia ja ulkomaalaisia esikuvia kaikkien ulottuville.

Rakkaus jazziin, vankkumaton palo saada pääkaupunkiseudulle pysyvä jalansija jazzmusiikille, ajaa asiantuntijoita saman pöydän ääreen. Tähän osallistuvat kaikki, jotka uskovat jazziin: opiskelijat, opettajat, vapaa taidekenttä, jazzin ystävät, asiantuntijat, säätiöt ja osaltaan poliitikot.

Kun olet varma asiastasi, uskallat, etsit ja löydät. Voit menestyä. Tinkimättömyys, yhteistyö ja ilo: niistä näytti rakentuvan hyvän oppilaitoksenkin tarina!

Pääkaupunkiseudulla on mahdollisuus nauttia jazzrakkauden roihusta mm. Helsingissä Koko-jazzklubilla, UMO-orkesterin tahdissa, Espoon Big-Bandin soinnuissa, April jazz-festareilla, Vantaan TIKKUJAMEILLA. We love jazz!

Alueasiamies

Jaana Alaja